Yksi onnenkeksi, kiitos!

Meillä oli tänään kokkauspäivä. Jostain sain kuningasidean, mä leivon koirille keksejä. Aloin miettimään millaisilla aineksilla saataisiin jotain aikaiseksi.. Kaapista löytyi jämä gluteenitonta jauhoseosta, kananmunia ja mitähän hyvää sinne joukkoon.. Juustoraastetta. Laitoin myös sekaan hyvin pienet ripaukset suolaa ja leivinjauhetta, sekä pieni loraus öljyä. Ja lisäsin vielä ruokalusikallisen vehnäjauhoa, ettei liian löysää tule, kun jauhoseos loppui kesken. Eli perus ''sitäsuntätä'' -taikina. Kahden kananmunan annoksesta syntyi ihan passelin kokoinen taikina näin ensikertalaiselle. Päätin olla itsenäinen, enkä katsonut mitään ohjeita netistä. Hatarassa muistissa toki oli joitain ohjeita, mitä olen aikoja sitten netistä lukenut ja joskus telkkarissakin näytettiin. Mutta eipä tässä nyt mikään Einstein tarvitse olla. Eniten mietitytti se hyvä sinne taikinan joukkoon, mikä kestää uunin ilman palamista tai sitä, että kämpässä haisee kuolema. Tämän takia tyydyin siis turvalliseen juustoon.

Tein vajaan ruokalusikallisen kokoisia nokareita ja paistoin uunissa 200 asteessa jotain 20 minuuttia. Aika tosin on hyvin suurpiirteinen, mä sitä harvoin katson kokkaillessani. Kun näyttää hyvältä, otan sen pois uunista. Paiston jälkeen tein veitsellä viillot jakaen keksit neljään osaan, joten ne oli helpompi pieniä jäähtyessään. Tosin eipä näistä niin kovia tullut, ettei olisi myöhemminkin pystynyt halkaisemaan. Keksit maistui oikein hyvin koirille. Mäkin maistoin ja kyllä niitä syödä voi. Jos olisi ollut kinkkusuikaleita, mitä laittaa lisäksi, olisin luultavasti syönyt kaiken. Toki nuo ihmismakuun oli aavistuksen jauhosia. Ei tällä nyt vielä mihinkään kokkikisaan lähdetä, mutta tulipahan kokeiltua. Pääasia on, että koirille maistuu :)

Kärsimättömät asiakkaat odottamassa valmistumista

Laitetaan nyt pientä ohjeenpoikasta, jos joku innostuu itsekin kokeilemaan. 

2 kananmunaa

n. 1½ dl jauhoseos (gluteeniton). Voi käyttää myös vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

1/4 tl leivinjauhetta

1 rkl öljyä

n. 1 dl juustoraastetta (ja sekaanhan voi laittaa mitä vain haluaa, esim. kinkkua, jauhelihaa)

Paisto uunissa 200°c, noin 20min

Jauhoja voi laittaa oman maun mukaan, mitä enemmän, sitä kovempia keksejä tulee. Itse olisin laittanut hiukan enemmän jos vain tuo gluteeniton jauhoseos olisi riittänyt. Koska näiden mahalle ei vehnä sovi kauhean hyvin, en viitsinyt sitä tunkea sekaan ruokalusikallista enempää. Mun tekemällä löysällä taikinalla koostumus oli hyvin leipämäinen - kovempi kuori ja pehmeä sisus.

Rankkaa tuo elämä.

Muihin kuulumisiin... Pihlan tassu on parantumaan päin ja on se saanut olla hetkiä ilman sidettä. Tassu tosin tihkuttaa vielä jonkin verran, joten liikkumista on edelleen rajoitettu. Sisällä kyllä on menoa ja meininkiä. Huomenna Pihla pääsee kasvattajalle viikoksi remuamaan ja me lähdetään poikien kanssa Ähtäriin. Manu on kyllä nyt tykännyt, kun on saanut ulkoilla ilman Pihlaa. Tai sitten se johtuu vain siitä, että se saa enemmän huomiota ja makupaloja. Taavikin on ollut yllättävän paljon kuulolla ja se on välillä jopa Manua kuuliaisempi. Edelleenkään sitä ei tosin voi vapaana pitää, kun jonkun hajun löytyessä haju vie mukanaan.

Poikien kanssa käytiin maanantaina tekemässä 5km pyörälenkki ja kyllä oli mukavaa. Koirat sai juosta vapaana metsätieosuuden ja Taavikin pysyi hyvin matkassa mukana, kun hemmetin mamma polkee karkuun, eikä jää odottamaan. Muutamat hengailutauot pidettiin matkan varrella ihan oman kuntonikin vuoksi, jäätäviä mäkiä ne on tänne tehneet. Yhteen alamäkeen spurttailtiin gps:n mukaan 32km/h ja eipä koiratkaan jälkeen jäänyt. En mä tosin uskaltanut huippunopeuksia kokeilla, varmaan olisi pyörästä lähtenyt rengas tai muuta vastaavaa - tuo kun ei ole mikään luottopeli. Takaisin tullessa sai Taavi käydä järvessä viilentymässä, Manukin jopa tassunsa kasteli. Harvinaista herkkua sain kokea kotona, kun pojat sammahtivat samantien. Yleensä nuo vielä päästelee jälkihöyryt pallon perässä. 

Videossa pieni kooste meidän tauoista.