...Ja takaisin sairaslomalle

Viikonloppu maalla ei mennyt Pihlan osalta ihan niin kuin piti. Perjantaina saavuttiin Ähtäriin ja koirilla oli niiiin kivaa. Onhan tässä jo mennyt pidempi tovi etteivät ole päässeet Hessun kanssa riehumaan. Lauantaina käytiin aamusta Pihlan kanssa vähän treenaamassa näyttelyjuttuja hiekkakentällä. Ihan kivasti se menee, mutta liikkeissä tahtoo mennä perä vinossa. Kokeilun myötä ilmeni, että perä lähtee vinoon aina, kun mennään vasemmalla puolen. Oikealla puolella menee täysin suoraan. Sen tiedän, ettei tuo yhtään tykkää jos hihna tms. osuu korvaan. Silloin se heti alkaa väistämään. Luultavasti vaikuttaa myös sekin, että itselle vasen puoli on huomattavasti heikompi, jonka vuoksi sellainen selkeä ja päättäväinen toiminta häviää (ja huomaa sen hihnalenkilläkin, kun koirat kulkevat oikealla puolella paljon paremmin). Lisäksi tämän kertaisissa treeneissä meillä oli ''puskista revitty'' varustus eli kengännauhasta tehty kaulaosuus johon oli kiinnitettynä tavallinen talutushihna. Eihän ne remmit mennyt niin kuin piti, joten en viitsinyt kauheasti kiusata Pihlaa. Tehtiin liikkeestä seisomaan jäämistä ja jalkojen kopelointia.

Lauantaina sitten tuli käytyä rannalla ja koirilla oli kivaa rallatella. Pihlan kaasuttelut tosin loppui rengasrikkoon loppusuoralla. Oltiin just pois lähdössä, kun neidin perä pettää vinkaisun kera. Hiukan hysteerisenä Pihla yritti päästä kävelemään, mutta aina askeleen jälkeen pyllähti maahan. Hetki meni itselläkin tajuta, mihin sitä sattui ja mitä tapahtui. Sitten huomasinkin verisen tassun ja pikaisesti katsottuna näin vain pienen haavan varpaassa. Koira kainalossa käveltiin takaisin ja kylppäriin päästessä tuli huomattua, että onhan sitä verta vähän enemmänkin. Ja se varpaan haava olikin pieni verrattuna siihen, mitä anturassa oli. Tuolloin ei tosin tullut huomattua vielä haavan todellista kokoa veren vuotamisen vuoksi. Jalka pestiin lavuaarissa ja onneksi löytyi sidetarvikkeita, apteekki kun just sopivasti meni silloin kiinni. Tässä vaiheessa haava oli sen verran siistin näköinen, että ajattelin sen paranevan tällä. Pahimpaan kipuun annoin pienen palan Ketorinia ja hyvin selvittiin sunnuntaihin.

Sunnuntaiaamunakin haava näytti ihan hyvältä, vertakaan ei vuotanut. Siisti vekki, vaikka paikoin oli aika syvä. Hiukan googlettelin anturahaavoja ja koska noita ei yleensäkään tikkailla, en ollut siitä sen enempää huolissaan. Onhan se pitkäaikainen paranemisprosessi, kun jalkaa kuitenkin tulee käytettyä. Vasta päivällä haavaa pestessäni näin haavan todellisen koon. Pituudeltaan menee anturan keskeltä varpaan juureen ja syvyys pahimmillaan on 5mm luokkaa. Olisiko haava päässyt sen verran liikkumaan, että on isontunut, alkuun kun Pihla ei sitä kauheasti varonut. Sunnuntaina alkoi jalka kipuilemaan jo sen verran, ettei me ihan kotihoidolla tästä selvitä.












Tänään maanantaina päätin soittaa Oivaan ja onneksi saatiin samalle päivälle aika. Eihän tuolle haavalle mitään sen ihmeempiä pystynyt tekemään, puhdistettiin ja laitettiin uusi side päälle. Mukaan lähti viikon antibioottikuuri ja kipulääkettä näin alkuun. Apteekista hain betadinea ja lisää sidetarvikkeita, ainakin viikon joutuu olemaan paketti jalassa. Toivottavasti nyt paranee niin pian kuin mahdollista, eikä tule mitään takapakkia. Hyvin Pihla antaa paketin olla, ainoa on vain sen nuoleminen, joten kuivana pitäminen on hiukan haastavaa. Ohutta sukkaa olen siinä päällä pitänyt, mutta kyllähän se sidekin välillä pääsee kastumaan.

Tassu tänään.

Tämän videopätkän jälkeen se ilo sitten loppuikin..