Torstain jälkeen onkin pojat olleet aivan normaalikuntoisia. Perjantaina kävin hakemassa eläinlääkäriltä Anallergenic-raksuja ja on kyllä täyttä herkkua molemmille. Jopa näppijä-Taavikin söi kuppinsa kunnialla tyhjäksi, ilman minkäänlaista raksujen pyörittelyä lattialla. Tietty viikon kestänyt kana-riisipaasto on varmasti herättänyt ruokahalun uudestaan. Manu taas hotkii kuppinsa tyhjäksi niin nopeaa, että olen harkinnut raksujen laittoa herkkupalloon tms. mikä vähän hidastaisi syöntiä. Muutenkin Manulla on tässä ollut vielä maha hyvin sekalaisessa kunnossa, joten ei tuommoinen hotkiminenkaan tee hyvää.
Onneksi ei paastoa tuon kauempaa tarvinnut pitää, Taavilla kun alkoi jo selkäranka tuntumaan ja lonkkaluut näkymään. Onneksi sille sapuska maistuu, niin saadaan rimpula lihotettua. Manullahan oli tuota pientä vararengasta ympärillä, joten sillä ei paino päässyt pahemmin tippumaan - enemmän oli ongelmia kuivuuden kanssa. Nämä raksut ovat kyllä niin hyvää herkkua pojille, että jopa Taavikin kiinnostuu niistä makupalana (Manuhan söisi vaikka vanupalloja, jos tarjottaisiin). Ennen tätä episodiahan Taavi oli tosi nirso syömään, söi aina tietyn määrän eikä yhtään enempää. Raksut heitteli aina lattialle ja pyöritteli niitä suussa. Mietin jo jotain vikaa hampaissa, mutta on se nyt todistettu, ettei siitä johdu. Nämä allergiamurot tosin on hiukan isompaa kokoa, jos sekin vaikuttaisi syömiseen. Mutta hajun perusteella taitaa olla kyllä maukkaita muroja (itsellänihän meinasi tulla puklu, kun säkin ensimmäisen kerran aukaisin).
Mahdollisesta vesiongelmasta ei ole takasinpäin kuulunut mitään. Perjantaina kuitenkin kuului alakerrasta kolinaa ja mystisesti tämän jälkeen juomavesikin on maistunut omaan suuhun paremmalta. Itsehän en mikään putkimies ole, enkä näistä asioista mitään tiedä, mutta olisiko jokin suodatin tms. ollut huono minkä takia vedenlaatu oli mitä oli. Viikonlopun yli pojat joi kaupan pullovettä ja eilen keitin niille hanavettä - ihan vain varmuuden vuoksi. Kaikki puruluut heitin pois, pehmolelut kävi koneessa pyörimässä ja kumilelut pesin. Viikonloppuna osti uudet puruluut ja suurennuslasin alaisena sai pojat niitä mutustaa. Myös muutamat koirankeksit ovat saaneet ja hengissä selvittiin. Onhan tässä itsellä ollut levottomia öitä ja unet ovat olleet sen mukaiset. Milloin olen nähnyt unta Manun turvonneista silmistä ja milloin on ollut jalka poikki... Syvästi toivon, että nämä ongelmat olisi tässä.
Kun poikien olotilat oli kohentunut, käytiin vähäisen jäällä juoksemassa. Tai siis Manu roikkui jalassa makupalojen toivossa ja Taavi kulki omia polkujaan narun päässä. Ihan turvallisuussyistä Taavi saa kulkea tuossa 10 metrin pituisessa narussa, se kun ei aina kuulolla ole. Manussa on jotain huvittavaa, kun järven rannalla lenkkeilijät kuuluvat aina nauravan sille. Perjantaina joku lapsi huusi rannalla kavereilleen ''kattokaa jäniksiä!'' ... ''oho, eiku koiria''., kun pojat vähän loikkivat menemään ;) Vapaana ollessa Manun lempitouhuihin kuuluu se, että jää jonkin matkan päähän musta ja sitten nappulat vinkuen juoksee luo. Ihan hyvin Manu osaa paikka-käskyn - eilen meidän välillä taisi olla semmoiset 50 metriä. Ollaanko me nyt nelisen kertaa käyty tuolla jäällä ja eilen Taavikin alkoi olemaan kuulolla. Hienosti seurasi vierellä ja muutaman kerran harjoiteltiin paikalla oloa. Taavi on kaikessa muussa paljon kärsivällisempi kuin Manu, mutta paikallaolo tuottaa hankaluuksia.
Taavin kanssa tosin ollaan nyt alettu treenailemaan maaliskuun näyttelyitä varten. Pojalla kun on jäänyt seisominen unholaan. Hankaluuksia tuottaa vain se, kun sisällä sitä ei kiinnosta yhtään mikään poseeraaminen ja vetää itsensä linkkuun. Ulkona taas on oikein terhakkana ja jopa itse polkasee takajalat oikeaan asentoon. Nämä pakkaset vaan rajoittaa tuota ulkona harjoittelua. Noh, ehkä se on niin fiksu että osaa olla nätisti ;) Pöytäposeerausta pitäisi päästä harjoittelemaan, kun noiden eläinlääkärireissujen takia on pientä tärinää ja arkuutta ilmassa.
Kai tämä elämä tästä taas iloksi muuttuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti