Reipas tyttönen

Tänään käytiin Pihlan kanssa hakemassa ensimmäinen rokotus ja suuntana oli meidän vakiopaikka Oiva eläinklinikka. Lähdettiin tarkoituksella hyvissä ajoin, että kerkiäisi sitten rauhoittumaan siellä. Ensin oli kovin jännää tulla autosta vieraalle paikalle. Uteliaana kyllä tutki ja haisteli. Sisälle mentäessä piti hetken tuumailla ovella, uskaltaako vaiko eikö uskalla. Hetken houkuttelun jälkeen tuli reippaana sisälle ja odotusaulaa alettiin heti nuuhkimaan. Puntariin sain sen houkuteltua namin avulla ja kyllä se siinä sen verran kerkesi olla, että paino saatiin, 4,4kg. Hetken Pihla kerkesi aulassa nuuhkia yksinään ja pääsi henkilökuntaa kiusaamaan. Pian sisälle tuli ensin yksi koira ja sen jälkeen kaksi lisää. Ihme kyllä ei Pihla sanonut mitään sen ihmeempää, olisiko kerran vain haukahtanut. Toki sitä jännitti ja pelotti, mutta samalla häntä heiluen oli kovin uteliaana katselemassa. Klinikalla oli pakko päästä katsomaan jokainen huone ja ihminen. Ihmisten kanssa onneksi ei ole ollut mitään ongelmaa, kaikkien luokse pitää aina päästä. Ajat oli hiukan myöhässä, joten odotellessamme Pihla kerkesi ottaa pienet torkutkin sylissä.

Meidän vuoron tullessa oli tyttönen ihan unesta sekaisin. Pöydällä ollessaan se ensin vain istui silmät ristissä, kun sydäntä kuunneltiin ja korvia katsottiin. Mahaa tunnusteltaessa ei ollut mitään sanottavaa, Pihla taisi vain haluta nukkumaan. Itse rokotuspiikin antamista se ei edes huomannut, kun söi samalla makupaloja, eihän sitä tarvinnut edes pitää kiinni. Pöydältä päästyään pois, täytyi vielä vähän käydä eläinlääkärin kimpussa. Ja odotusaulassa täytyi vähän moikata kaikkia ihmisiä. Kiitokseksi juuri ennen ulos menemistä, päätti Pihla vielä pissata lattialle. Kotiin päästyään tuo onkin nyt nukkunut sikeää koiranpentu-unta kohta parisen tuntia.

Pihlalle tein taas uuden takin, kun edellinen jäi jo pieneksi. 

Ja Manu jäykistelee taustalla luullen olevansa kuvausten päätähti.

Viimeyönä oletan Pihlan pyytäneen ulospääsyä. Heräsin siihen, kun se lähti mun vierestä ja meni eteisen matolle makaamaan. Sieltä se hetken kuikuili, kunnes meni paperille pisulle ja tuli sitten samantien takaisin nukkumaan. Tänään se teki päivällä tuon uudestaan. Ensin touhuili omiaan ja meni sitten matolle maate mua katselemaan. Aloin laittamaan itseäni pihakuntoon, eikä Pihlakaan paennut paikalta, kun sen varusteita aloin laittelemaan. Yleensähän tuo menee sohvatyynyn tms. taakse piiloon, kun ei innosta lähteä. 

Pihlalle on nyt alkanut tulemaan enemmän keskittymiskykyä, kun ollaan treenailtu. Hienosti osaa seistä paikoillaan ja ihan kiitettäviäkin aikoja tuon ikäiseksi. Kun miettii mistä me aloitettiin, niin silloin jaksoi sen 2-3 toistoa. Nyt voidaan harjoitella ihan ajan kanssa, tosin lopetetaan siinä vaiheessa, kun kummallakin on hauskaa. Istumista ja maahanmenoa harjoitellaan ja yllättävän hyvin on sisäistänyt käskyt. Toki silloin, kun keskittyminen herpaantuu, tulee kaikki temput yhtäaikaan.

Tiedossa olisi parit pentutreffit Pihlalle, jos ei muutoksia ilmaannu. Sunnuntaina pääsee moikkaamaan veljeä ja velipuolta, maanantaina tänne saapuisi colliepoika.